Velat eivät vanhene kuin viini tai naiset, vaan velkojen maksun lykkäämisellä hamaan tulevaisuuteen on väistämättä ikäviä seurauksia. Vaikka velat eivät enää olekaan timanttien lailla ikuisia, ei vanhenemispäivää kannata jäädä odottelemaan. Joissakin tapauksissa on kuitenkin kohtuullista, ettei velkavankeus ole ikuinen.
- Lue myös: Miten perintä etenee?
Käydään seuraavaksi läpi, milloin eri tyyppiset velat vanhenevat lopullisesti.
Velan vanhenemispäivä riippuu siitä, onko kyseessä julkis- vai yksityisoikeudellinen velka. Julkisoikeudellisiin velkoihin kuuluvat mm. verot ja kuntien tarjoamien palveluiden, kuten päivähoidon, hammashoidon ja terveydenhoidon myötä syntyneet velat.
Yksityisoikeudellisia velkoja puolestaan ovat lähes kaikki muut velat, kuten pankkilainat, vakuutusmaksut, kulutusluotot, velat palvelujen hankinnasta tai muista ostetuista tuotteista.
Velkojen vanhentumisajat voidaan jakaa yleiseen, erityiseen ja lopulliseen vanhentumisaikaan. Laissa velan vanhentumisesta on määritetty eri velkojen vanhentumisajat.
Yleinen vanhentumisaika
Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta ja se koskee yksityisoikeudellisia velkoja, kuten esimerkiksi vuokria ja asuntolainaa. Velan vanhenemisen voi kuitenkin katkaista monella eri tapaa, esimerkiksi lähettämällä velan suorittamisvelvollisuudesta muistuttavan kirjeen velalliselle, jolloin velan vanhentuminen siirtyy taas kolmella vuodella eteenpäin. Velkoja voi katkaista velan vanhentumisen aina siihen asti, kun on kulunut 10 vuotta sen syntymisestä.
Jos tuomioistuin antaa velasta maksutuomion, ei vanhentumista tarvitse enää katkaista. Tuomio on voimassa siihen saakka, että velka vanhenee lopullisesti.
Julkisoikeudellisten saatavien vanhentuminen
Erityinen vanhentumisaika on viisi vuotta. Sen piiriin kuuluvat julkisoikeudelliset saatavat kuten verot ja sakot. Julkisoikeudellisten saatavien ollessa ns. suoraan ulosottokelpoisia, ne voidaan siirtää suoraan ulosottoon perittäväksi ilman tuomioistuimen antamaa maksutuomiota.
Erityisen vanhentumisajan alaisten saatavien vanhentumisaika on kuitenkin tosiasiallisesti viittä vuotta hieman pidempi, vanhentumisen alkaessa vasta maksuunpano- tai maksun määräämisvuotta seuraavan vuoden alusta.
Velkojen lopullinen vanhentuminen
Yleisen vanhentumisajan alaiset velat vanhentuvat lopullisesti 15, 20 tai 25 vuoden kuluttua. Velallisen ollessa luonnollinen henkilö - eli elossa oleva ihminen - , vanhenee velka pääsäännön mukaan 15 vuoden kuluttua tuomion antamisesta. Velkojan ollessa yksityishenkilö velkaa voidaan periä 20 vuotta maksutuomion antamishetkestä.
Samoin velan perustuessa rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalvelukseen, velkaa voidaan periä 20 vuotta. Luonnollisen henkilön ottama rahavelka vanhentuu viimeistään 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä paitsi myös velkojan ollessa luonnollinen henkilö, jolloin lopullinen vanhentumisaika on 25 vuotta. Nimensä mukaisesti lopullisen vanhentumisajan jälkeen velka vanhenee lopullisesti eikä sen vanhentumista voida enää katkaista.