Milloin velat vanhentuvat?

Sopimusoikeudelliset periaatteet

Velkojen vanhentumisajat voidaan jakaa yleiseen, erityiseen ja lopulliseen vanhentumisaikaan. Laissa velan vanhentumisesta on määritetty eri velkojen vanhentumisajat.

Yleinen vanhentumisaika

Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Sen voi kuitenkin katkaista esimerkiksi lähettämällä velan suorittamisvelvollisuudesta muistuttavan kirjeen velalliselle, jolloin velan vanhentuminen siirtyy taas kolmella vuodella eteenpäin. Jos tuomioistuin on antanut velasta maksutuomion, pitenee velan vanhentumisaika viiteen vuoteen. Esimerkiksi vuokria ja asuntolainaa koskeva vanhentumisaika määräytyy yleisen vanhentumisajan mukaan.

Julkisoikeudellisten saatavien vanhentuminen

Erityinen vanhentumisaika on viisi vuotta. Sen piiriin kuuluvat julkisoikeudelliset saatavat kuten verot ja sakot. Julkisoikeudellisten saatavien ollessa ns. suoraan ulosottokelpoisia, ne voidaan siirtää suoraan ulosottoon perittäväksi ilman tuomioistuimen antamaa maksutuomiota. Erityisen vanhentumisajan alaisten saatavien vanhentumisaika on kuitenkin tosiasiallisesti viittä vuotta hieman pidempi, vanhentumisen alkaessa vasta maksuunpano- tai maksun määräämisvuotta seuraavan vuoden alusta.

Velkojen lopullinen vanhentuminen

Yleisen vanhentumisajan alaiset velat vanhentuvat lopullisesti 15, 20 tai 25 vuoden kuluttua. Velallisen ollessa luonnollinen henkilö, vanhenee velka pääsäännön mukaan 15 vuoden kuluttua tuomion antamisesta. Velkojan ollessa yksityishenkilö velkaa voidaan periä 20 vuotta maksutuomion antamishetkestä. Samoin velan perustuessa rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalvelukseen, velkaa voidaan periä 20 vuotta. Luonnollisen henkilön ottama rahavelka vanhentuu viimeistään 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä paitsi myös velkojan ollessa luonnollinen henkilö, jolloin lopullinen vanhentumisaika on 25 vuotta. Nimensä mukaisesti lopullisen vanhentumisajan jälkeen velka vanhenee lopullisesti eikä sen vanhentumista voida enää katkaista.

Lue seuraavaksi: