Mitä laillinen este tarkoittaa?
Laillinen este tarkoittaa ns. hyväksyttävää syytä jäädä pois oikeudenkäynnistä. Ilman laillista estettä oikeudenkäynnistä poissaolo ei välttämättä ole sallittua. Oikeudenkäymiskaaren (1.1.1734/4) 12 luvun 28 §:n mukaan laillinen este syntyy, kun oikeudenkäynnin osapuoli jää pois sairauden tai yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi. Jos siis oikeudenkäynnin osapuoli jää pois sairastumisensa vuoksi, voi hänellä olla hyväksyttävä peruste poissaololle, kun taas osapuolen jäädessä pois esimerkiksi siksi, ettei vain ole kiinnostunut saapumaan paikalle, ei kyse ole laillisesta esteestä.
Milloin sairaus on riittävä peruste laillisen esteen muodostumiselle?
Vaikka sairastuminen muodostaa perusteen lailliselle esteelle, on tulkinnoille löydettävissä eroja oikeuskäytännössä, eikä sairaus aina välttämättä muodosta laillista estettä. Huomiota on kiinnitetty mm. oireiden lievyyteen tai vakavuuteen, tartuntariskin merkittävyyteen sekä siihen, vaatiiko tilanne välitöntä sairaalahoitoa.
Seuraavaksi lähestymme aihetta kahden eri oikeustapauksen kautta, keskittyen em. tapausten osalta vain sairauden perusteella syntyvää laillista estettä koskeviin seikkoihin, vaikka myös muita oikeudellisia kysymyksiä on ratkaisuissa arvioitu.
KKO:2011:30
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2011:30 on viitattu siihen, kuinka aiemmassa hovioikeuden päätöksessä samassa asiassa, on sanottu oikeuskäytännössä kiinnitetyn huomiota siihen, onko sairaus ollut laadultaan tai vaikutuksiltaan sellainen, ettei osapuolen ole ollut mahdollista saapua paikalle vaarantamatta terveydentilaansa. Lisäksi huomiota on kiinnitetty siihen, onko sairauden hoito asettanut välittömän sairaalahoidon tarpeen tai onko kyse ollut vähemmän vakavan sairauden tilapäisesti hankalammista oireista.
Lisäksi em. ratkaisussa on tuotu esille, ettei oikeudenkäynnin osapuolen oman selvityksen mukaan kyse ole ollut sairaalahoitoa vaativasta tilanteesta, vaan hän on itse vielä ilmoittanut, että olisi kyennyt tulemaan paikalle vain hieman aikataulusta jäljessä. Tämän perusteella hovioikeus oli katsonut, ettei laillista estettä muodostunut. Korkein oikeus ei kumonnut hovioikeuden päätöstä.
Helsingin hovioikeus 5.8.2021 (R 21/1763, nro 1042)
Helsingin hovioikeus on äskettäin antamassaan, ja vielä lainvoimaa vailla olevassa, ratkaisussaan ottanut kantaa siihen muodostiko toista kertaa samassa asiassa koronatartuntaepäilyn vuoksi oikeudenkäynnistä poisjääminen laillisen esteen. Käsiteltävänä olleessa tapauksessa vastaaja oli jäänyt kolme kertaa pois oikeudenkäynnistä. Ensin hän oli jäänyt pois ilmoittamatta, toisella kertaa koronatestiin menemisen vuoksi ja myös kolmannella kertaa koronatestin vuoksi.
Käräjäoikeus oli katsonut, ettei sitä voida pitää todennäköisenä, että vastaaja on jo toista kertaa lyhyellä aikavälillä joutunut koronatestiin. Muun ohella hovioikeus käsitteli mm. sitä olisiko käräjäoikeuden tullut ilmoittaa etukäteen vastaajalle laillisen esteen kynnyksen asettumisesta korkeammalle kolmannen poissaolon kohdalla. Emme kuitenkaan keskity tässä tekstissä em. kysymyksen käsittelyyn, vaan siihen milloin sairaus katsotaan lailliseksi esteeksi.
Vastaajan mukaan poissaolon perusteena oli laillinen este, sillä hän oli altistunut koronavirukselle vietettyään aikaa seurueessa, johon kuuluvalla oli myöhemmin todettu koronatartunta. Tästä syystä vastaaja oli jälleen mennyt koronatestiin. Hovioikeus on viitannut ratkaisussaan oikeuskäytäntöön samalla tavoin kuin KKO:2011:30 tapauksessa ja lisäksi tuonut esille sen, etteivät kaikki sairaustilanteet muodosta laillista estettä.
Lisäksi on huomautettu, etteivät lääkärien lausunnot sairauden tilasta sido tuomioistuinta, vaan tuomioistuin tekee aina harkinnan siitä, onko riittävää selvitystä esitetty. Vaikka ratkaisussa oli kyse paljolti siitä, olisiko käräjäoikeuden tullut ilmoittaa etukäteen lailliselle esteelle muodostuvasta korkeammasta kynnyksestä useiden peruutusten vuoksi, lausui hovioikeus myös ratkaisun lopussa, ettei vastaaja olisi voinut altistumisensa vuoksi saapua oikeuden istuntoon ilman, että olisi näin vaaratanut muiden henkilöiden tartuntariskiltä välttymisen. Näin huomiota on siis kiinnitetty kolmansille aiheutuvaan tartuntariskiin.
Tuomioistuinten ratkaisujen eroavaisuudet
Yhteenvetona ratkaisujen osalta voidaan todeta kolmansille syntyvän tartuntariskin lukeutuvan laillisen esteen kynnyksen ylittymisen arviointiperusteeksi. Hovioikeuden tapauksessa kyse ei ollut siitä, että vastaaja olisi ollut varmuudella sairastunut, vaan siitä että hän on voinut altistua koronavirukselle ja näin tartuttaa sitä eteenpäin, mikäli saapuisi istuntoon.
KKO:2011:30 ratkaisusta poiketen siis lievät tai olemattomat oireet eivät muodostu esteeksi lailliseksi esteeksi luettavuudelle, mikäli tartuntariski on olemassa. Ratkaisuja vertailemalla voidaan näin havaita, että sairauden vakavuuden ohella myös muihin tekijöihin kiinnitetään huomiota arvioitaessa laillisen esteen edellytyksiä.
Toisaalta on hyvä kuitenkin kiinnittää huomiota korkeimman oikeuden asemaan ylimpänä tuomioistuimena ja näin sen ratkaisujen merkittävämpään painoarvoon suhteessa käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuihin.
Lisäksi koronavirustilanteen yleistettävyyttä suhteessa muihin sairauksiin voidaan mahdollisesti kyseenalaistaa ja näin varoa sen lukemista osaksi yleisempää käytäntöä altistumisriskin suhteen.
Lue seuraavaksi:
- Sopimusoikeudelliset periaatteet — Sopimusoikeus osa II
- Mihin sopimusta tehdessä kannattaa kiinnittää huomiota? - Sopimusoikeus osa I
- Oletko opettanut asiakkaasi maksamaan laskut myöhässä? [5 vinkkiä nopeampaan saatavien kotiuttamiseen]
- Miten luottotappio vähennetään verotuksessa?
