Sopimusoikeudelliset periaatteet — Sopimusoikeus osa II
Sopimusoikeudessa on kyse sopimuksia koskevasta oikeudellisesta sääntelystä ja periaatteista. Periaatteilla on perinteisesti ollut vahva asema sopimusoikeudessa ja siksi käsittelemme niistä yleisimpiä seuraavaksi.
Muotovapaus ja sopimuksen sitovuus
Aiemmassa blogitekstissä käsitelty mahdollisuus tehdä sopimukset joko suullisena tai kirjallisena viittaa muotovapauden periaatteeseen. Se, miten sopimus tehdään, on siis hyvin vapaasti sovittavissa. Samassa blogitekstissä mainittu sopimusten sitovuutta koskeva ”Pacta sunt servanda” taas on sitovuutta koskeva yleinen ohjenuora.
Näiden jo aiemmin esille tulleiden periaatteiden ohella on kuitenkin myös muita suuntaviivoja, joihin tulee kiinnittää huomiota ja joita seuraavaksi nostamme esille.
Sopimusvapauden periaate
Lähtökohtaisesti sopimuksia voidaan solmia vapaasti ja oikeusjärjestelmäämme kuuluu sopimusvapauden periaate. Periaatteeseen sisältyy oikeus päättää siitä, kenen kanssa sopimuksia tekee ja millaisia nämä sopimukset ovat sisällöltään ja muodoltaan. Vaikka poikkeuksia esimerkiksi muotovapauteen on lueteltavissa, on pääsääntönä sopimusvapaus.
Kohtuusperiaate
Sopimusoikeudelliset periaatteet sisältävät myös sen, että sopimusten on oltava kohtuullisia. Kohtuuttomaksi katsottu sopimusehto ei sido. Esimerkiksi vain toista osapuolta suosiva sopimusehto voi olla kohtuuton. Tämä linkittyy hyvin seuraavaksi käsiteltävään lojaliteettiperiaatteeseen.
Lojaliteettiperiaate
Lojaliteettiperiaatteen mukaisesti toimittaessa tulee myös vastapuolen etu tietyssä määrin ottaa huomioon. Tämä voi merkitä esimerkiksi sopimukseen liittyvien tietojen antamista myös vastapuolelle. Sopimusosapuolten tulee siis ottaa jossain määrin huomioon toistensa etu, mikä osaltaan myös nivoutuu heikomman osapuolen suojan ja vilpittömän mielen suojan periaatteisiin.
Heikomman osapuolen suoja
Sopimussuhteeseen kuuluu tietyn tasoinen vastavuoroisuus eikä se voi olla luonteeltaan täysin pakkoon perustuva. Tästä johtuen esimerkiksi vuokralaisen ja vuokranantajan asemassa vuokralainen voidaan nähdä heikompana sopimuspuolena. Kuluttajia taas suojaa kuluttajansuojalaki. Yleisemmin taas asiaa lähestytään oikeustoimilaissa, jossa sanotaan, että sopimus on pätemätön, mikäli se on syntynyt hyväksikäyttämällä toisen osapuolen pulaa, ymmärtämättömyyttä, “kevytmielisyyttä” tai riippuvaista asemaa. Yleisesti arviointiin siitä, onko toinen osapuoli heikommassa asemassa, voi vaikuttaa esimerkiksi taloudellinen tai ammatillinen asema.
Vilpittömän mielen suoja
Sopimusoikeudessa suojataan myös vilpittömässä mielessä toiminutta, millä tarkoitetaan sitä, ettei sopijapuoli tiennyt eikä tämän olisi pitänytkään tietää jonkin tietyn seikan olemassaolosta. ”Olisi pitänyt tietää” viittaa siihen, että arvioinnissa on huomioitava sen lisäksi mitä sopijapuoli todellisuudessa tiesi, myös se mistä tämän olisi pitänyt olla tietoinen. Näin siis esimerkiksi jonkin helposti saatavilla olevan tiedon voidaan katsoa olevan ”olisi pitänyt tietää” tyyppinen tieto.
Lue seuraavaksi:
- Mihin sopimusta tehdessä kannattaa kiinnittää huomiota? - Sopimusoikeus osa I
- Oletko opettanut asiakkaasi maksamaan laskut myöhässä? [5 vinkkiä nopeampaan saatavien kotiuttamiseen]
- Miten luottotappio vähennetään verotuksessa?