Saatavien perinnästä annetun lain 5 §:ssä sanotaan, että kuluttajavelalliselle on lähetettävä kirjallinen maksuvaatimus, ellei tämä ole nimenomaisesti hyväksynyt muuta tapaa toimittaa perintäkirje. Tästä seuraa, että perintäkirjeet on pääsääntöisesti lähetettävä velalliselle postitse, ellei muuta ole sovittu.
Toisinaan tulee tilanteita, jossa velallinen esittää väitteen siitä, ettei ole saanut yhtäkään perintäkirjettä. Tällöin todistustaakka asiassa on velkojalla.
Mitä velkoja voi näissä tapauksissa tehdä?
Velkoja voi vedota esimerkiksi siihen, että kirje on lähetetty vastaanottajan viralliseen osoitteeseen ja ettei kirje ole palautunut lähettäjälle. Lisäksi useiden kirjeiden lähettämisen on katsottu lisäävän todennäköisyyttä sille, että edes jokin näistä kirjeistä on saavuttanut vastaanottajan. Asiaa on käsitelty myös oikeuskäytännössä ja seuraavaksi tarkastelemme asiaa korkeimman oikeuden ja viimeaikaisen hovioikeuden ratkaisun pohjalta.
Oikeuden ratkaisut
Yleisesti voidaan sanoa, että oikeuskäytännössä on pidetty melko epätodennäköisenä sitä, ettei kirje olisi tullut vastaanottajan saataville.
Korkein oikeus
Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO: 2015:28 katsonut sen olevan mahdollista. Velkojan näkemystä siitä, että kirje on tullut perille, on asiassa korkeimman oikeuden mukaan puoltanut se, ettei kirje ole palautunut lähettäjälle.
Lisäksi on kiinnitetty huomiota siihen, että kirje on lähetetty vastaanottajan viralliseen väestörekisteriin merkittyyn osoitteeseen. Em. tapauksessa korkein oikeus päätyi ratkaisussaan kuitenkin siihen, ettei kirje ole välttämättä tullut vastaanottajan saataville, sille kirjeitä on lähetetty vain yksi. Näin siis kirjeen vastaanottajan väite siitä, ettei hän ole kirjettä saanut, menestyi korkeimmassa oikeudessa kyseisessä tapauksessa.
Edellä esitellyssä tapauksessa olennaista oli se, ettei kirjeitä ollut lähetetty useampia. Näin KKO katsoi, ettei voida pitää varmana sitä, että vastaanottaja on kirjeen saanut. Ratkaisussa on siis katsottu, että yksi oikeaan osoitteeseen lähetetty kirje voinee vielä kadota, mutta se, että normaaleissa olosuhteissa useista perintäkirjeistä yksikään ei tulisi perille, on epätodennäköistä.
Vaasan hovioikeus
Samaan lopputulokseen on Vaasan hovioikeus päätynyt 30.10.2020 päivätyssä ratkaisussaan – hovioikeus ei ole pitänyt uskottavana väitettä siitä, ettei yksikään yhdeksästä kirjeestä olisi tullut velallisen saataville. Mikäli kirjeitä on lähetetty useampia, ei velallisen väitettä siitä, ettei hän ole yhtäkään kirjettä saanut, ole pidetty uskottavana ja riittävän hyvin perusteltuna.
Korkein oikeus
Korkein oikeus (esim. KKO 2015:29) on muun ohella kiinnittänyt huomiota myös siihen, ettei merkityksellistä asiassa ole se onko velallinen tosiasiallisesti avannut kirjeet ja tutustunut niiden sisältöön, vaan se onko kirjeet toimitettu hänen saatavilleen. Näin ollen riittävää on se, että vastaanottajalla on ollut mahdollisuus saada tietoonsa perintäkirjeet.
Kirjeiden sisältöön tutustuminen on vastaanottajan vastuulla ja edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti riittää, että siihen on ollut mahdollisuus. Mikäli velallinen päättää siis jättää kirjeet avaamatta, ei tämä ole velkojan vastuulla.
Lue seuraavaksi:
- Älä jää yksin velkojesi kanssa
- Kuluttajariitalautakunnan rooli osana saatavien perintää
- Toimi näin huijauslaskun saatuasi
- Hyvä perintätapa kuluttajasaatavan perinnässä
