”Omistusoikeudella on ollut ja on keskeinen vaikutus velaksi myynnin ja luotonannon kehitykseen. Omistusoikeus irtaimeen ja kiinteään omaisuuteen on syntynyt aikojen alussa eri tavalla kuin tänä päivänä.” – Risto Suviala: Velkaorjuudesta hyvään perintätapaan – Perinnän historia
Omistusoikeudesta
Yksilön oikeus omistaa kiinteistöä tai maata, puhumattakaan irtaimistosta, saattaa tuntua meistä päivänselvältä oikeudelta. Yllätyksenä saattaakin tulla se, että näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Meidän ei tarvitse mennä ajassa kuin muutamia satoja vuosia taaksepäin, jolloin tilanne oli nykyiseen verrattuna erilainen: omistusoikeutta käsitteenä ei ollut olemassa.
Miksi yksilön omistusoikeus johonkin on meille tärkeä? Koska se on myös luoton ja perinnän ensimmäinen ehto. Otetaanpa lyhyt esimerkki. Yksilö, kutsutaan häntä vaikka Riitaksi, on lainannut tuttavalleen Roosalle 500€. Riitta ei kuitenkaan tiedä, ettei Roosa pysty maksamaan velkaansa takaisin Riitalle. Ei, vaikka Riitta on useaan otteeseen pyytänyt takaisinmaksua. Mikähän Riitalle neuvoksi?
Tarkkaavainen lukija tietysti toteaa, että jos Riitta ei saa itse perittyä velkaansa Roosalta, voi hän ottaa avukseen ulkopuolisen perintäkumppanin. Helppoa ja melko vaivatonta. Lue täältä, mitä reaktiokeinoja Roosalla on saatavan perintään.
Ilman Riitan laillista omistusoikeutta johonkin, osoittautuisi perintä melko haasteelliseksi. Tässä tapauksessa lakikaan ei olisi Riitan puolella.
Kuka pani alulleen keskustelun yksilön omistusoikeudesta? Keskitytään siihen seuraavaksi lyhyesti.
Jäljet johtavat Englantiin – omistusoikeuden synnystä
Godfrey Kneller - Portrait of John Locke.
Saatavilla: https://www.arthermitage.org/Godfrey-Kneller/Portrait-of-John-Locke.html
Englantilainen filosofi John Locke (1632–1704) on liberalismin isä. Locken ajatus oli, että ihmisellä on yksilönä välttämättömiä luonnollisia oikeuksia, joita häneltä ei voi riistää. Nämä olivat: oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen (life, liberty and property). Aikansa hengen mukaisesti Locke ajatteli, että oikeudet ovat peräisin jumalalta ja jumala on luonut jokaisen ihmisen yhdenvertaiseksi toisiinsa nähden.
Locke esittää teoksessaan The Two Treatises of Government (1690) seikkaperäisen poliittisen analyysin lisäksi teoriansa omistusoikeuden synnystä. Locke pohtii, että millä oikeudella ihminen voi väittää omistavansa osan maailmasta, jos kerta Raamatussa sanotaan jumalan luoneen kaiken ihmiset yhdenvertaiseksi ja kaiken yhteiseksi. Locken pohdinta johti siihen tulokseen, että yksilöt omistavat itsensä, joten he myös omistavat oman työnsä. Kun ihminen tekee työtä, työ ikään kuin siirtyy ihmiseen. Siirtyessään ihmiseen, työstä tulee hänen omaisuuttaan.
On huomautettava, että vaikka jumala oli luonut kaikki ihmiset yhdenvertaisiksi, omistusoikeus ei kuitenkaan pätenyt esimerkiksi palvelijoihin. Palvelijoiden työ muuttui isännän ominaisuudeksi, sillä ilman isäntää palvelijoilla ei olisi alun alkaenkaan työtä.
Lopuksi
Aikojen saatossa Locken esittämät ajatukset ovat kehittyneet ja 2019-luvun maallistuneessa maailmassamme omistusoikeutta voidaankin pitää jumalan sanan sijaan yhteisesti sovittuna asiana, eli sopimuksina, jotka mainitaan myös YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artiklassa.
Ilman omistusoikeutta eläisimme joko yhteisomistajuuteen perustuvassa yhteiskuntamallissa tai hobbesilaisessa ”kaikkien sota kaikkia vastaan” luonnontilassa, jossa vahvimmat ja viekkaimmat pärjäävät muiden alistuessa heidän tahdolleen. Minkä sinä näistä valitsisit?
